Viimeinen osa... Odotimme teltassa Camp 2:ssa monta päivää huippuikkunaa. Sää oli koko ajan tuulinen ja lunta tuli reilusti. Odotimme ja odotimme ja turhautuminen alkoi ajan kuluessa pikku hiljaa kasvamaan.
Pidimme illalla vielä palaverin seuraavan aamuyön tulevista tapahtumista. Oppaamme tekivät päätöksen siitä, lähdemmekö ylös yrittämään huipulle vai emme. Päätöstä odotimme sitten teltoissa aamuyöstä melko pitkään. Turhautuminen kasvoi odottaessa, koska tilanteelle ei voi mitään. Keli on mitä on ja sen mukaisesti vuorilla aina mennään. Tässä fiiliksiä odottelusta:
Yritimme, mutta emme päässeet huipulle. Itketti ja pettymys oli todella kova. Tästä voit lukea lisää täältä.
Tässä vielä fiilikset ennen kuin lähdimme pois vuorilta:
Reissu on edelleen yksi elämäni parhaimpia vaikka emme päässeet huipulle. Hymy huulessa katson näitä videoita ja suunnittelen tulevaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti