Käsi leikattiin viime lauantaina Töölön sairaalassa ja sitä ennen odotin leikkausta muutaman päivän päivystysosastolla kädessäni väliaikainen kipsi. Maanantaina pääsin sitten leikkauksen jälkeen kotiin ja tämä viikko menikin hieman jännittäessä, että pääsenkö hakemaan todistuksen Lappeenrannasta ja jaksanko lähteä pitkään suunnitellulle illalliselle ystävien kanssa.
Käsi siis meni poikki noin 4 cm kyynärpäästä ja murtuma käsittääkseni oli suhteellisen tyyppillinen murtuma kovasta kiertoväännöstä. Sirpaleita oli murtumishetkellä syntynyt, mutta ne eivät olleet kriittisen isoja.
Murtuma oli sikäli onnekkaassa kohdassa, jos nyt onnesta voidaan puhua, että se ei ollut nivelessä eli kyynärpäässä tai olkapäässä. Nivelen murtuminen olisi ollut isompi projekti ja sen onnistuminen selkeästi haastavampaa kuin tämä murtuman parantuminen.
Nyt käteen laitettiin siis viime lauantaina titaanilevy sekä ruuveja, jotka pitävät levyn paikallaan. Nämä kiinnittävät kaksi luunpätkää yhteen ja levyjä sekä ruuveja ei tulla poistamaan tulevaisuudessa, mikäli ne eivät häiritse jossain kohtaa. Ja ei, ne eivät piippaa lentokentän turvatarkastuksessa.
Nyt seuraavat kuusi viikkoa, joista on enää viisi jäljellä, en saa nostaa mitään vesilasia painavampaa. Saan liikuttaa rannetta, olkapäätä ja koukistella kättä kuntoutusliikkeitä. Kuuden viikon jälkeen saamme aloittaa rasittamaan kättä 1kg/viikko enemmän. Tätä jatkuu niin kauan, kunnes ollaan kolmen kuukauden kohdalla, jolloin periaatteessa saan aloittaa nostamaan maksimipainoja.
Nyt ensi perjantaihin asti kädessä on hakaset ja minulla on hikoilukielto. Sen jälkeen treenit jatkuu salilla "normaalisti". Tarkoituksena on viedä pyörätelakkani salille, jotta voin ajaa pk-treenejä ja voimatreenit jatkuu kahdella jalalla ja yhdellä kädellä. Se, mitä kaikkea tulen tekemään, selvinnee tulevien viikkojen aikana. Tavoitteena on varmastikin saada käsi takaisin mahdollisimman normaaliin kuntoon.
Toivoa siis on ja käsi kyllä paranee ja luutuu nyt kun vaan tekee hommat ohjeiden mukaan.
Hei vaan hei! Olen uudehko lukija, joka ei ole tainnut vielä kertaakaan blogiisi kommentoida. Päädyin blogiisi vuorijuttujen houkuttelemana, mutta koska crossfit kuuluu myös omaan lajirepertuaariin, niin seuraan mielenkiinnolla sun juttuja. Ja tämä viimeisin käänne tuntuu näin ruudun tälläkin puolella niin epäreilulta, että sääliksi käy. Toisaalta susta on välittynyt niin sinnikäs kuva, että varmasti selviät tästäkin koettelemuksesta. Mutta haluan vain toivottaa kovasti tsemppiä ja pikaista paranemista, jotta vuorijuttujakin saadaan lisää!
VastaaPoistaMoikka! Kiva, että olet kuitenkin tullut mukaan lukijaksi vaikka viime ajat on ollut hieman ei niin vuoriaiheisia juttuja. Niitä kyllä vielä tulee, se on varmaa :) Taistellaan eka vaan käsi kuntoon ja sitten. Kerron tässä seuraavien postauksien aikaan, minne on tarkoitus suunnata...
VastaaPoistaMutta, tekevälle sattuu ja minulla sattui olemaan erityisen huono tuuri. Ensimmäiset ajatukset olivatkin, että miksi?
Hommat kuitenkin jatkuu ja crossfit jatkuu jollain tasolla näin kolmiraajaisenakin. ;) onneksi rajoitteet eivät ole este, vaan lähinnä tukee lajin ideologiaa kaikkea kaikille.
Kiitos tsempeistä ja toivottavasti pysyt mukana jatkossakin!